Fuel Poverty

I make an exception and write this entry in English, although I strongly believe that you should always try to stick with the language you know best (which in my case would be Finnish). The reason for this is, that the topic doesn't concerns as much people in Finland as it does concern people (and societies) in USA and UK.

Day by day, barrel by barrel we walk towards the peak oil which is the global mid point in hydrocarbon production and means that we have used about half of all the oil and gas there is in the ground. As production comes tighter and tighter while the demand soars up year after year that can only mean one thing: price of oil (and gas) will go up. We have already seen the first signs of this in recent years. Ten years ago the price of one barrel of oil was about $15. Dated Brent spot today was above $90.

Rising energy costs affects first people with low income. Each winter thousands of low income house holds (in UK and USA) struggle to keep their houses heated. There are speculations that each year this is causing thousands of premature deaths, when people living with small pensions can't afford to heat their homes and practically freeze to death.

For someone living in Finland this just sounds horrible and unbelievable. For those of you who doesn't know much about Finland, I suggest you check some facts for example from Wikipedia or World Fact Book (by CIA). We live rather north, as you can see on almost any map. The temperatures here goes below -20 celsius degree for couple of days in most winters and weeks of temperatures below -4 C degree are 100% sure. So preparing for cold is something we have had experience for hundreds (or thousands) of years.

You seldom hear here in Finland about someone freezing to death in their home. These things do happen, but usually they are sad exceptions and got much to do with stubbornes combined with loneliness. You see, there are old people living in country side, in areas where the nearest neighbor can be few kilometers away. Usually the county social workers have suggested to those people that they really should think about moving in elderly home. But the Finns can some times be quite stubborn. When you combine stubbornes, weak physique of old people and heating with chopped wood, it some times add up as tragedy that should have been avoided... :( But as I said, these things are sad exceptions in extremely cold country where you usually don't hear about fuel poverty or death by freezing in ones home.

The reason is simple. First of all, the houses in Finland have been adequately build to withstand the sub zero temperatures of cold winter. You don't have to heat your house like a manic devil in order to keep it warm. The walls of houses are well insulated and there are double windows in every house (or triple in newer ones). In countryside the most usual heating system is electricity combined with one or two fire places (or in many cases an oven heated with woods). So in summertimes you don't have to heat at all (except the boiler which heats you water), and in springs and autumns you manage fine by just turning your electrically heated radiators on. And in winter, when the temperature drops below zero (Celsius), you have to burn an armful of woods in your fireplace every day in order to avoid heart attack caused by your next electrical bill. In many cases if the price of electricity raises, people just start to heat their fire places more often and adjust their radiators to lower temperatures.


In cities it's even more simple. The insulation again is very good in the apartment blocks and condos. One reason is strict government regulations that demands builders to meet strict minimum standards in wall insulations and windows. I believe triple windows are mandatory in new buildings. But at least as important for people living in cities is that the apartments and condos (and all the warm water that people use) are heated by district heating. When you combine well insulated houses and heating system that practically heats you houses with left over heat of electricity production (the power plants are officially called CHP plants, Combined Heat and Power) you end up with cost effective and environmentally friendly heating system. Even when considering the fact that most power plants also here in Finland use coal as main fuel it still becomes (relatively speaking) environmentally friendly because the energy efficiency. Power plants in Finland can reach near 100% fuel efficiency if they are designed and build to be CHP plants, which most of them are. Of course the investments for this kind of systems are huge, but eventually they pay them selfs back.

The government programs in UK and USA which aims to tackle the issue of fuel poverty are valiant efforts. Unfortunately they are doomed to fail as long as the only method used is subsidized fuel for poor people. When the prise of hydrocarbons clime steadily higher, the budget allocations for this type of programs are bound to fail time after time. The right way to do this, would be investing in technologies described above. Poor people needs investment aid for re-insulating their houses and for example buying heat pumps. The cities, municipalities and power companies need investment aid for building CHP plants (or converting existing plants) and constructing district heating systems. The standards and regulations concerning new buildings also have to be re-evaluated. You have to abandon the energy waisting methods and embrace the new well insulated buildings.

Without these well tested ideas, poor people in the UK and USA continues to freeze to death in the coming winters.

Suomen arvostetuin ammatti

Suomen poliittista elämää ravistelee joidenkin mielestä hämmästyttävä tutkimus. Poliisi on sovinistinen, seksistinen ja poliisina työskenteleviä naisia syrjitään monta kertaa pahemmin kuin mitä keskimäärin työelämässä. Lisäksi ongelma on pahentunut vuodesta 1998, jolloin viimeksi suoritettiin vastaava tutkimus. Vähän huvittuneena seuraan tätä keskustelua ja sitä, että sovinistinen poliisi näyttää tulevan järkyttävänä yllätyksenä useimmille ihmisille.

Mitä muita yllättäviä tutkimuksia saammekaan lukea tulevina vuosina? Voisiko seuraavat kohupaljastukset olla esimerkiksi "Poliisi on väkivaltainen", "Poliisi on rasistinen", tai "Poliisi on epärehellinen"?

Ihmisten auktoriteettiuskovaisuus täällä Suomessa on välillä hellyyttävää. Kansa nostaa poliisin jonkinlaiselle jalustalle, jossa poliisista tulee mystinen oikeuden puolustaja, joka kerta kaikkiaan on kykenemätön korruptioon, vallan väärinkäyttöön ja muihin inhimillisiin heikkouksiin. Poliisi äänestetään gallupeissa kerta toisensa jälkeen yhdeksi arvostetuimmista ammateista. Missä vaiheessa sopulilauma (joita myös tavallisiksi ihmisiksi kutsutaan) näkee totuuden?

"Quis custodiet ipsos custodes? - Who will protect us against the protectors?"

Yhteiskuntasopimus on määräaikainen

Kunnioitin tapahtunutta muutaman päivän hiljaiselolla, mutta koska niin monet muutkin ovat avanneet sanaisen arkkunsa asian johdosta, katson, että minun on myös vihdoin tehtävä se. Nimittäin, suurin osa siitä, mitä tähän asti on lausuttu esim. television puheohjelmissa on ollut melko ala-arvoista jokeltelua. Toki myönnän, että itsekin olen vielä shokissa tapahtuneen johdosta, eikä omakaan analyysini ole varmasti partaveitsen terävää.

Mietteitä Jokelan tapaus herätti tietysti välittömästi. Olen joskus aikaisemmin sanonut, että kun ihminen turhautuu niin paljon, että kokee kaiken olevan yhdentekevää, hän samalla tavallaan sanoutuu irti niistä kirjoitetuista ja kirjoittamattomista pykälistä, jotka määrittelevät sen kollektiivisen sopimuksen, jonka puitteissa täällä Suomi -nimisessä yhteisössä elämme.

Erona Pekan tapaukseen, olen käyttänyt esimerkkinä henkiöitä, jotka ajetaan niin käsittämättömään köyhyyteen, että heidän on tehtävä äärimmäisiä tekoja selvitäkseen. Kun ihmisiä alkaa kuolla hoidon, ruuan tai asunnon puutteeseen, nousee joukosta väistämättä sellaisia yksilöitä, jotka eivät ole valmiita kuihtumaan hiljaa pois, vaan lähteävät näyttävästi ilotulitusten räjähdellessä ja fanfaarin soidessa.

Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen kipukynnys kokemansa yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden suhteen. Jokaisella tämä kipukynnys on myös yksilöllinen. Ihmistä ei välttämättä tarvitse ajaa totaalisesti nurkkaan, ennenkuin jotain napsahtaa. On selvää, että kun perustarpeiden tyydyttäminen on uhattuna, löytyy prosentuaalisesti hemmetin iso joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita käyttämään väkivaltaa tavoitteidensa saavuttamiseen. Lisäksi tällaisessa tilanteessa löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita motivoimaan ja johtamaan niitä, jotka vielä epäröivät valitun strategian mielekkyyttä selviytymisen kannalta.

Monille voi kuitenkin tulla yllätyksenä se, että yhteiskunta ei romahda yhdellä rysähdyksellä, jossa köyhät ryhtyvät kapinaan politrukkien kiihottamana. Yhteiskunta on dynaaminen ja pienemmässä mittakaavassa oireita alkaa näkyä jo paljon aikaisemmin. Yhteiskunta oirehtii sitä enemmän, mitä huonommin sen yksilöt voivat. Pahoinvoinnin kasvaminen näkyy siis suoraan väkivallan lisääntymisenä.

Yhteiskunnalla voi myös perustarpeiden osalta mennä näennäisen hyvin, vaikka samaan aikaan saatetaan arvokonservatiivisista lähtökohdista tai jonkinlaisen moraalidiktatuurin oikeuttamana säännellä tiukasti ihmisten henkilökohtaista elämää kieltojen, rajoitusten ja julmien rangaistusten muodossa. Tällainen kielto oli esim vasta 1970-luvulla kumottu homoseksuaalisuuden kriminalisoiva laki ja katson sellaiseksi (ainkin osittain) myös nykyisen päihdelainsäädännön, joka päihderiippuvaisten auttamisen sijaan tuntuu keskittyvän enemmän rankaisemiseen.

Kiellot ja rangaistukset ovat tarpeen silloin, kun niillä turvataan muiden ihmisten perusoikeudet, mutta täysin käsittämättömiä silloin, kun niillä puututaan yksilön vapauteen järjestää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Pahimmassa tapauksessa tällaisten kieltojen ja niihin liittyvän repression avulla tuhotaan joidenkin ihmisten elämä totaalisesti. Kun elämällä ei ole enää merkitystä ja ihminen ajetaan kuvainnolliseti kuilun partaalle, tekevät jotkut ihmiset mieluummin epätoivoisen amokjuoksun, sen sijaan, että hyväksyisivät kohtalonsa hiljaa alistuen.

Siksi Jokelan tapaus on otettava vakavasti. On helppo vakuutella itselleen, että kyseessä oli vain yksittäsen häiriintyneen mielen aiheuttama traaginen onnettomuus. Suurella todennäköisyydellä näin toki onkin. Harva tapahtuma on kuitenkaan homogeeninen. Newtonin mekaniikan kolmas laki näyttää toimivan myös yhteiskuntapolitiikassa:"For every action there is [...] a reaction".

Olemme onnellisia, jos Jokelan tragedia jää yksittäistapaukseksi ja saamme jälleen uinua seuraavat 20 vuotta rauhassa, kunnes seuraava mieleltään pahasti järkkynyt nuorukainen tekee vastaavanlaisen hirmuteon. Itse en ainakaan olisi valmis pistämään rahojani likoon tämän puolesta. Kun ennakoidaan riskejä, pitäisi käyttää riskin osalta kahta perussuuretta:

1. tapahtuman todennäköisyyttä
2. tapahtuman vaikuttavuutta

Jos riski on vaikutuksiltaan vähäinen ja todennäköisesti jää tapahtumatta, ei riskiin kannata varautua. Jos riski on todennäköinen, mutta vaikutuksiltaan vähäinen, kannattaa riskiin vaikutusten vähäisyydestä huolimatta varautua, sillä riski tulee sadan prosentin todennäköisyydellä toteutumaan jossain vaiheessa ja luultavasti toteutuu jossain mittakaavassa jatkuvasti. Jos riski on todennäköinen ja vaikutuksiltaan suuri, on ilmiselvää, että riski kannattaa pyrkiä eliminoimaan kokonaan. Kun puhutaan riskeistä, jotka ovat todennäköisyydeltään pieniä, mutta vaikutuksiltaan suunnattomia, ihmiset yleensä menevät sekaisin. Lentoturvallisuudesta osataan olla huolissaan, mutta ilmastonmuutoksen torjumiseksi ei olla valmiita uhraamaan mitä tahansa, vaikka ilmastonmuutos on suurin uhka jonka ihmiskunta on tähän mennessä kohdannut. Todennäköisyydeltään pienikin riski on siis vähintäänkin ennakoivan ajatuksen arvoinen, mikäli sen vaikutukset ovat laajat.

Mikäli yhä useampi yhteiskunnan jäsen voi huonosti ja irtisanoo yksipuolisesti yhteiskuntasopimuksen, on sillä erittäin laaja vaikutus siihen yhteiskuntajärjestykseen, johon olemme tottuneet ja jota useimmat meistä pitävät puutteistaan huolimatta anarkiaa pienempänä pahana. Siksi jokaisen veronalennuksia vaativan hyvätuloisen, jokaisen yhteiskunnan elättejä arvostelevan piin kovan kapitalistin ja jokaisen oman elämäntapansa jalustalle nostavan suoriutujan tai moraalin vartijan pitäisi miettiä mitä pahimmillaan merkitsee se, jos yhä suurempi joukko ihmisiä putoaa tai päättää hypätä pois tiukkaan normiin pakottavan kilpailuyhteiskunnan oravanpyörästä.

Ensimmäinen entry

Ensimmäinen blogientry on lyhyt. Oman blogin pitoa olen suunnitellut jo pitkään, mutta tähän asti se on aina jäänyt lähinnä jaloksi aikomukseksi. Tähän asti maakuntalehden yleisönosasto on riittänyt varsin hyvin, nillittämään niistä asioista, joiden olen katsonut olevan nillittämisen arvoisia.

Viime aikoina asiaa on ollut sen verran enemmän, että aivan kaikkea en ole jaksanut yleisönosastolle tarjota, siitä ilmiselvästä syystä, että palstan on tarkoitus olla yleisönosasto, ei puolikypsän broilerin viikottainen kolumni.

Tuotetun tekstin määrä, on suoraan verrannollinen ärsytyskäyrään, joka taas korreloi vahvasti ihmiskunnan kollektiivisen tyhmistymisen kanssa. Ihmiskunnan lisäksi kiitokset lähtevät myös USA:n, kotikaupunkini ja Suomen poliittiselle johdolle.

Siinä vaiheessa kun ilmiselvistä asioista ei ole politiikan huipulla kiinnostunut juuri kukaan, on tällaisen puolikypsän (poliittisen) broilerin pakko koittaa nostaa teemoja esiin, edes omalla blogisivullaan. Näiden jalojen ja altruististen teemojen lisäksi lupaan kränistä (kuten täällä on tapana sanoa) myös paljon niistä asioista, jotka eivät ole maailmoja syleileviä, vaan ärsyttävät minun lisäksi ehkä hyvin rajattua joukkoa muita ihmisiä.

Näistä vielä vakan alla pidettävistä aiheista siis lisää tulevissa blogientryissä.