On luotava uudenlainen raha

Maailmantalous on tänään jälleen pari indeksipistettä lähempänä kaksoistaantumaa ja viikko viikolta lisääntyy niiden analyytikkojen määrä, jotka povaavat euro-alueen hajoamista. On aika puhua nykyisestä valuuttajärjestelmästämme ja siitä, miten se osaltaan luo pohjaa nykyiselle velka- ja systeemikriisille.

Mitä nykyinen rahamme on? Vielä 50-vuotta sitten melko hyvä yleismaailmallinen vastaus olisi ollut, että raha on vaihdon väline ja tärkeimmät valuuttamme ovat kytketty kultaan tai muuhun reaaliomaisuuteen periaatteella "Kun vien tämän setelin keskuspankkiin, antaa mukava setä minulle pikkuisen määrän kultaa". Sittemmin esim. dollarin kytkös kultaan purettiin ja useimmat valuuttamme ovat nykyään nk. fiat-rahaa. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Keskuspankit laskevat liikkeelle niin kutsuttua "vahvaa rahaa", jota on yksinkertaistettuna liikkeellä niin paljon, kuin mikä on keskuspankin taseen loppusumma.

Koska kuitenkin elämme "fractional reserve banking" -järjestelmässä (suomeksi: vähimmäisvarantojärjestelmä), on rahamarkkinoilla oleva kokonaisrahamäärä eksponentiaalisesti suurempi kuin keskuspankin tase. Suurin osa liikkeellä olevasta rahasta on velkaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, totuus on kuitenkin täsmällään edelläkirjoitetun lauseen mukainen. EKP:n minimivarantovaatimus on tällä hetkellä 2%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen keskuspankin liikkeelle laskema 1000€ vastaan, pankit pystyvät velkaa myöntämällä luomaan rahaa tyhjästä 50 kertaisen määrän, eli 1000€ muuttuu 50 000 euroksi.

Järjestelmä on kultakantaan sidottua valuutta parempi, sillä tässä järjestelmässä fyysisen kullan määrä ei koskaan rajoita talouden kokoa, vaan keskuspankki voi säädellä tarjolla olevan rahan määrää vastaamaan paremmin sitä, mitä kasvava talous vaatii.

Järjestelmässä on kuitenkin myös puutteensa. Jos ajatellaan, että ennen fyysisen rahan vastapainona oli vaa'an toisessa kupissa kultaa keskuspankin holveissa, on tänään fyysisen rahan vastapainona vaa'an toisessa kupissa Matti Meikäläisen asuntolaina. Mikäli halutaan, että talous kasvaa on myös velan määrän kasvettava! Ongelmana on myös se, että mikäli kaikki tällähetkellä olemassa oleva velka haluttaisiin maksaa esimerkiksi huomenna, tarvitaan korkomenojen vuoksi enemmän rahaa, kuin mitä tällä hetkellä on kierrossa. Tämän vuoksi meidän on ainan vain juostava kovemmin, jotta pysyisimme edes paikallamme! Alati paisuva velka on yksi merkittävä syy siihen, että myös talouskasvumme pitää olla rajallisten resurssien maapallolla eksponentiaalista ja ympäristöä tuhoavaa.

Nykyinen lama ja systeemikriisi johtuvat osittain siitä, että ei ole enää tahoja, jotka kykenisivät merkittävästi velkaantumaan. Länsimaiden kotitaloudet ovat velkaisempia kuin koskaaan ja sub-prime-kriisi oli osoitus siitä, mitä tapahtuu kun velkaa pyritään myöntämään myös kuluttajille, joiden velanhoitokyky on parhaimmilaankin arveluttava. Velkadeflaatiota ja lamaa vastaan yritettiin taistella kansallisvaltioiden elvytyksellä, joka on johtamassa valtioiden ja osavaltioiden ylivelkaantumiseen ja sitäkautta uhkaa koko nykyistä rahoitus- ja pankkijärjestelmää. Tästä systeemikriistiä puhuu mm. eurooppalainen tutkimuslaitos LEAP.

Mitä sitten voimme tehdä? Mikäli haluamme tekohengittää nykyistä järjestelmäämme, viisainta ja myös oikeudenmukaisinta olisi pakottaa keskuspankit toimimaan samalla tavalla, kuin mitä FED toimii tällä hetkellä. Fed ostaa suoraan Yhdysvaltojen liittovaltion velkakirjoja markkinoilta. Jokainen ostettu velkakirja kasvattaa keskuspankin tasetta ja lisää "vahvan rahan" määrää markkinoilla.

Tämä on käytännössä perinteiseen setelirahoitukseen verrattavaa toimintaa, mutta nykyään sitä kutsutaan nimellä "quantitative easing". EKP ja FED kasvattivat aikaisemmin tasettaan myös ostamalla markkinoilta ongelmallisia rahoitusinstrumentteja, esim. ongelmaluottoja tai arvopaperistettua velkaa. Tässä moraalisena ongelmana on, että joka kerta kun keskuspankki luo tyhjästä rahaa, lisääntyy inflaation riski ja inflaatio on tasavero, joka napsaisee jokaiselta valuuttaa käyttävältä saman määrän ostovoimaa pois. Käytännössä tapahtuma oli siis tulonsiirto yrityksiltä ja yksityisiltä kansalaisilta pankeille, jotka pystyvät talouskasvun mahdollisesti elpyessä edelleenlainaamaan uuden "vahvan rahan" monikymmenkertaisesti eteenpäin ja keräämään näin korkohyödyn.

Moraalisesti parempi vaihtoehto olisi, että keskuspankit pakotettaisiin ostamaan pelkästään valtion velkakirjoja. Tähänkin sisältyy inflaatioriski, mutta näin "tyhjästä luotu raha" sataisi valtioiden laareihin ja kansalaiset ja yritykset käytännössä verottaisivat itse itseään inflaation muodossa.

Mikäli haluamme korjata pysyvästi valuuttajärjestelmämme sellaiseksi, että systeemikriisi on vältettävissä, meidän on luotava uudenlainen raha. Pankeilta on otettava pois oikeus luoda rahaa tyhjästä velkaa vastaan. Rahan liikkeellelaskijan pitää olla valtionvarainministeriö ja uuden rahan vastapainona pitää olla perusinfrastruktuuri-investointeja. Tämä on niin poikkeuksellinen ajatus, että useimpien on täysin mahdotonta hyväksyä sitä. Esimerkiksi Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo kauhisteli ajatusta kutsuen sitä kommunismiksi. Tästä ei suinkaan ole kysymys. Ei ole kysymys valtiokapitalismista, proletariaatin diktatuurista tai siitä, että valtio omistaisi tuotantolaitokset. Kysymys on vain siitä, kenelle kuuluu oikeus luoda rahaa tyhjästä: pankeille vai valtiolle?

Olisi pelottavaa, jos meidän pitäisi romuttaa nykyinen, pitkään palvellut vähimmäisvarantojärjestelmä ja hypätä johonkin täysin tuntemattomaan. Nykyinen järjestelmä sentään toimii puutteistaan huolimatta paremmin kuin kultakanta. Kuka pystyy takaamaan, ettei uudenlaisessa järjstelmässä olisi uudenlaisia ongelmia? Onneksi meidän ei tarvitse tehdä hyppyä tuntemattomaan. Kuvatun kaltainen järjestelmä on käytössä muutamissa maissa ja niissä järjestelmä on toiminut hyvin. Yksi tällainen "valtio" on Guernsey. Ennen nykyisenkaltaiseen järjestelmään siirtymistä Guernsey oli köyhä ja pahasti ränsistynyt saari. Vuonna 2005 Guernsy-saaren henkeä kohden laskettu bkt oli maailman 13 korkein.

Osittain Guernsey on saanut jatkaa rauhassa kokeiluaan siksi, että sen talous on niin pieni, ettei se ole ollut riittävän uhkaava kansainväliselle pankkibisnekselle ja on näin ollen välttynyt massiiviselta painostukselta. Jos koskaan olette pohtineet, miten pankki voi tehdä 0,75% korkomarginaalilla voittoa 10% suhteessa omiin pääomiin, syy löytyy vähimmäisvarantojärjestelmästä ja siitä, että pankki voi lainata saman rahan ulos monta monta kertaa, eli luoda tyhjästä rahaa. Tästä oikeudestaan pankit haluavat pitää kiinni kynsin ja hampain. Olisi todellinen kauhistus, jos valtiot ottaisivat takaisin ikiaikaisen oikeutensa laskea liikkeelle valuuttaa.

Tämä meidän on kuitenkin tehtävä, mikäli haluamme luoda järjestelmän:

1. jossa taloudellinen valta on poliitikoilla. Poliitikot päättävät, kuinka paljon rahaa pitää olla kierrossa ja mihin investointeihin tyhjästä luotu raha käytetään. Oppositio pystyisi arvostelemaan hallitusta deflaatiosta ja lamasta tai inflaatiosta ja typeristä investoinneista ja ainan pystyttäisiin tarjoamaan konkreettinen vaihtoehto, sen sijaan, että jokaisen puolueen poliittista liikkumavaraa kaventavat "taloudelliset reunaehdot".
2. jossa talous voi kasvaa lineaarisesti, ottaen huomioon ympäristön ja fyysisen maailman sille asettamat rajat
3. jossa rahamäärän kasvu ei perustu ihmisten, yritysten, paikallishallinnon tai valtioiden velkaantumiseen
4. jossa valtion ei koskaan tarvitse jättää tuikitärkeää investointia toteuttamatta vain siksi, että sillä ei ole tarvittavia varoja

Elämäntapavalinnat laskukoneeseen?

Aina silloin tällöin kuulee aivopierun, kun joku terveyspelle vaatii "terveysveroja" tai hoidon epäämistä niiltä ihmisiltä, jotka eivät satu miellyttämään omaa silmää tai eivät elä elämäänsä samalla tavalla kuin tämä pyhimykseksi itsensä julistanut yli-ihminen. Itse olen valmis hyväksymään tämän mallin VAIN siinä tapauksessa, että esim. vakuutusyhtiöiden avustuksella luodaan jokaisesta elämäntapavalinnasta ja harrastuksesta riskianalyysi, joka sitten hinnoitellaan yksilöllisesti sisään jokaisen kansalaisen veroprosenttiin. Tämä olisi varsin byrokraattinen ja järjetön menetelmä, mutta sitä ilmeisesti jotkut ihmiset haluavat?

Otetaanpa karrikoiduiksi esimerkkitapauksiksi Pekka Perusnörtti ja Pekan sisko Hilma Himoliikkuja.

Pekka on perusterve suomalainen mies, joka työskentelee ICT-alalla ja joka ei ole juuri sairastellut, mutta ei ole järin liikunnallinenkaan. Terveys on hyvä, mutta kunto huono. Pekan paino on BMI:llä mitattuna lähellä normaalipainon alarajaa. Pekka on tullut yhteiskunnalle tähän mennessä erittäin halvaksi. Pekka ei ole pahemmin sairastellut nekin sekin vähä, mitä pekka tarvitsee terveyspalveluita, hän saa ne työterveydenhuollosta. Ainuttakaan luuta ei ole Pekalta katkennut, tikkejä on ommeltu ehkä kolme, eikä minkään näköisiä liikuntavammoja ole Pekan ruhosta tarvinnut paikkailla. Pekka ei juo juurikaan, eikä polta, mutta harrastaa kyllä erittäin riskialtista seinäkiipeilyä, silloin tällöin irtosuhteita ja tykkää syödä pekonia. Marjoja superruokiin pärähtänyt Pekka syö paljon ja talvella hän käyttää pitkiä kalsareita.

Hilma taas on pätkätöitä tekevä personal trainer / liikunnan ohjaaja. Hilma on liikkunut aktiivisesti pienestä pitäen. Hän on harrastanut kilpavoimistelua ja lumilautailua. Hilma sai ennen aikuisikäänsä useita urheiluvammoja, jotka hoidettiin julkisen terveydenhuollon piirissä. Hilma pitää ruuasta! Huolimatta aktiivisesta elämäntyylistä, hilman BMI on 25 eli rimaa hipoen, pikkiriikkisen ylipainoinen. Toisaalta, lihaksethan painavat enemmän kuin läski. Hilman kunto on loistava ja kaikki veriarvot ovat esimerkillisiä. Hilma sairastelee usein flunssia ja pienet krempat ja kivut ovat tavallisia ja johtuvat Hilman mukaan "vanhoista sotavammoista", eli aktiivisen elämän mukaanaan tuomista kolhuista.

Siitä sitten vaan laskemaan, mikä on Pekan ja Hilman elämäntapavalintojen riskin määrä ja miten se pitää ottaa Pekan ja Hilman veroissa / terveydenhuoltomaksuissa huomioon. :P Minä en ainakaan pysty tekemään arviota siitä, kumpi tulee maksamaan 10 seuraavan vuoden aikana enemmän yhteiskunnalle, enkä usko, että siihen pystyy kovin moni muukaan, lukuunottmatta vakuutusyhtiön palveluksessa olevaa tilastomatemaatikkoa, joka haluaa tuosta laskutoimituksesta luonnollisesti kohtuullisen korvauksen. :P

Joko huomaatte, kuinka järjetön tämä koko ajatus on? Joko meillä on periaate, että julkinen terveydenhuolto on kaikille yhtä suuren omavastuun jälkeen ilmainen tai sitten lähdemme tuolle kuvaamalleni loputtomalle suolle, josta ei koskaan pystytä muovaamaan täysin oikeudenmukaista mallia.

Uskon, että terveysasioista tiedottamalla ja terveellisistä elämäntavoista valistamalla saadaan aikaan paljon parempia tuloksia, verrattuna siihen, että aletaan sattumanvaraisesti verokepittämään joitain paheita ja armollisesti unohdetaan toisien paheiden potentiaalinen verorasitus yhteiskunnalle.

Yksilöllisen terveyssakon ongelmana on myös se, että verohallinnon byrokraatit saattavat saada burnoutin, kun tuollaista hullujen hommaa joutuisivat muun työnsä ohella tekemään. Kuka nekin sairauspäivät sitten maksaa? ;)

Hiljaiseloa

Blogin päivittäminen on jäänyt hetkeksi "hieman" vähemmälle. Tämä johtuu ainoastaan ISP:n vaihtamisesta ja kaikesta siitä sählingistä joka moiseen operaatioon liittyy. Pitäisi tehdä vastaavia tapauksia varten itselleen muistilista siitä, mitä kaikkia asioita pitää muistaa tehdä ennenkuin ISP vaihtuu. Käytännössä en ole päässyt yli vuoteen muokkaamaan blogiani, unohtuneen salasanan / käyttäjätunnuksen ja vanhentuneen sähköpostin luoman sählingin vuoksi. Onneksi Googlella on suhteellisen hyvät työkalut / troubleshootingit tällaisiakin tilanteita varten. Tunnin työn jälkeen, olen jälleen oman blogini herra. ;)

Tulevaisuudessa jatkan siis blogin päivittämistä ehkä hieman säännöllisemmin... tai sitten en. Poliittisen blastauksen sijasta tuntuu, että olisi tarvetta kirjoittaa tekstejä hieman toisenlaisesta näkökulmasta, enkä ole ihan varma siitä, soveltuuko tämän blogin henki ja teema kaikkein parhaiten siihen.

Jatkoa kuitenkin siis seuraa jossain muodossa.