Miesten tasa-arvon kannalta oleelliset kysymykset

Tämä blogientry on oikeastaan vastaus blogiin "Feministien Vuoro". Blogissa epäiltiin Henry Laasasen teoriaa seksuaalisesta markkina-arvosta ja vedettiin sen jälkeen melko rohkeita "mutkat suoriksi" -tyyppisiä yksinkertaistuksia koko miesasialiikkeestä.

Naisten seksuaalinen valta on fakta, tosin tämä on miesten tasa-arvo-ongelmien kannalta herttaisen yhdentekevää. Vähän sama jos naiset alkaisivat valittamaan siitä, että miehet ovat fyysisesti vahvempia kuin naiset. Tälle nyt vain ei voida yksinkertaisesti kovin paljoa, jotain ehkä kuitenkin. Sivuan aihetta seuraavassa blogissa. Laasasen seksuaalinen markkina-arvoteoria on ilmiselvästä kömpelyydestä, puutteista ja yksinkertaistuksista huolimatta edes jollain tavalla todellisuutta vastaava malli. Se ei kykene selittämään monimutkaista ilmiötä täydellisesti, mutta mallin ansio on nimen omaan siinä, että se luo teoreettista viitekehystä, jonka läpi todellisuutta voidaan pyrkiä ymmärtämään. Vähän kuin talousteoria, joka mallina toimii sentään joten kuten, mutta joka ei takaa vakaata talouskasvua kansantaloudessa tai aina oikeita sijoituspäätöksiä Hankkenista valmistuneelle salkunhoitajalle.

Laasasta voi verrata vaikka Freudiin, joka loi ensimmäisen karkean mallin ihmismielen toiminnasta. Mallin pöllöjä yksityiskohtia ja puutteellisuuksia on nykyään lupa jo naureskella, mutta se ei vähennä mallin arvoa pioneeritutkimuksena. Toki Laasanen on tieteellisellä mittapuulla lilliputti Freudiin verrattuna.

Johtopäätökset joita  Laasasen teoriasta tehdään, ovat sen sijaan usein surkuhupaisia, tekivätpä niitä sitten laasaslaiset tai feministit. Koko helvetin markkina-arvoteoria vie fokusta niiltä oikeasti tärkeiltä tasa-arvo kysymyksiltä, joista miehet tällä hetkellä kärsivät.

Näitä ovat esim:

• huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvät kysymykset
• diskriminointi sukupuolen perusteella julkishallinnon asiakkaana
• miesten lyhyempi eliniänodote, joka osittain johtuu ahtaasta miesroolista ja osittain sukupuolivinoutumasta terveydenhuollon resursoinnissa. Geeneilläkin lienee osuutensa ikäpyramidin huipulla, mutta elinikäennusteen tilastollista vinoutumaa se ei selitä.
• miesten järjestään huonommat opiskelutulokset, jotka johtuvat osittain hyvin naisistuneesta koulutusjärjestelmästä
• diskriminointi tuomiovaltaa käytettäessä (mm. samoista rikoksista ankarammat tuomiot)
• itsemurhakuolleisuus ja mielenterveysongelmat (ahdas miesrooli)
• työtapaturmissa ja kuolemaan johtavissa työtapaturmissa yliedustus
• törkeä aliresursointi miestutkimukseen käytettävissä määrärahoissa, esimerkkinä naisjärjestöjen vihastuminen tutkimusmäärärahoista tutkimukseen, joka käsitteli naisten väkivaltaa.
• ahdas sukupuolirooli, jota ylläpitää molempien sukupuolten yhteinen kulttuuri-, tapa- ja arvoperinne. Mies nähdään suojelijana, uhrautujana ja ylipäätään hätätilanteessa uhrattavana resurssina, kun taas nainen nähdään heikkona ja suojelua tarvitsevana. Usein nainen myös saa uhrin viitan suojakseen. silloinkin kun ei sitä ansaitsisi, silloinkin kun ei sitä pyydä ja silloinkin kun viitta kaventaa naisen valtaa päättää omasta elämästään.
• asepalvelus

Kun naisliike ryhtyi katkomaan niitä lainsäädännöllisiä ja kulttuurisidonnaisia kahleita, jotka sortivat naista sukupuolena, naisliike ei nähnyt kolikon toista puolta. Tätä ei voi lukea naisten viaksi tai syyksi. Tottakai naisliikkeen pioneereja kiinnosti tasa-arvo nimenomaan naisnäköulmasta. Ikävää taas on se, että feministiseen liikkeeseen tai ainakin sen ääriaineksiin pesiytyi jossain vaiheessa miesvihaa, joka johti omituisiin höpöhöpöteorioihin mm. yhteiskunnallista valtaa käyttävästä patriarkaatista. Lol… 

Teoria patriarkaattista ei kestä todellisuustarkistusta. Se ei myöskään vastaan miesten kokemusta arkitodellisuudesta. Me kun kasvamme kehdosta hautaan naisauktoriteetteja totellen alkaen äideistä, tarhatädeistä ja opettajista, jatkuen lääkäreihin ja sosiaalityöntekijöihin. Keskiverto mies kärsii ja hyötyy yhtä paljon tai vähän "patriarkaatin" (lue: yhteiskunnan poliittinen ja taloudellinen eliitti) vallankäytöstä kuin mitä keskiverto nainen. Yhteiskunnassa nyt vain on osa-alueita, joissa toista sukupuolta suositaan toisen kustannuksella ja näitä kohtia lainsäädännöstä, asenteista ja käytännöistä tulisi pragmaattisella otteella pyrkiä korjaamaan.

"The Myth Of Male Power", kirjan kirjoittaja Warren Farrel on todennut, että miesten tasa-arvotilanne on nykyään vähän samassa jamassa kuin mitä naisten tilanne oli joskus 1960-luvulla, kun tietoisuus ongelmiin vasta alkoi kasvaa.

Feminismi ei aja miesten asemaa. Feminismi ei voi sitä tehdä, eikä se ole feministisen liikkeen velvollisuuskaan. Tarvitaan miesliike, jolla on riittävästi älyllisiä ja taloudellisia resursseja, sekä kokemusta niistä ongelmista, joita miehet elämässään sukupuolen vuoksi kohtaavat.

Minä en ole feministi, enkä pro-feministi. En vastusta feminismiä - päin vastoin! Kannatan sitä niin kauan kuin minun osallistumistani ei vaadita. Miksi minun pitäisi uhrata naisten oikeuksia puolustavalle aatteelle sen ihmeemmin ajatuksia tai aikaa? Miesten ongelmissa riittää ihan riittävästi ratkottavaa.

Laasaslaisten usein toistuva teema on, että he laittavat miesten kärsimän epäoikeudenmukaisuuden naisten tai feminismin syyksi, vaikka kyse pikemminkin on ahtaasta miesnormista ja siitä, että miehet eivät ole “emansipoituneet” samalla tavalla kuin naiset aikanaan feministisen liikkeen myötä. Miesasialiike kun on vielä niin kovin nuori ilmiö. Yhdistettynä telaketjufeministien ylilyönteihin, tämä luo turhaa jännitettä ja juopaa sukupuolten välille. Miesliike ja naisliike voivat kyllä tehdä yhteistyötä kysymyksissä, joissa on löydettävissä yhteinen sävel tai yhteisiä intressejä. Ainakaan liikkeiden ei tarvi tarkoituksellisesti luoda turhia jännitteitä sukupuolten välille.

Siis tiivistetysti:

1. Osa miesten ongelmista vaatii lainsäädännön muuttamista (esim. huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvät asiat).
2. Osa taas vaatii positiivista diskriminaatiota ( esim. mieskiintiöitä naisvaltaisille aloille / alojen koulutukseen.
3. Loput ongelmat taas eivät ratkea ennen kuin koko yhteiskunta – miehet JA naiset – alkaa hyväksyä nykyistä moniulotteisemman mieskuvan modernin miehen mittana ja normina.

Seuraavassa blogissa pureudun esimerkin omaisesti joihinkin niihin rooliodotuksiin, joita miehet elämänsä aikana kohtaavat.