Miesten tasa-arvon kannalta oleelliset kysymykset

Tämä blogientry on oikeastaan vastaus blogiin "Feministien Vuoro". Blogissa epäiltiin Henry Laasasen teoriaa seksuaalisesta markkina-arvosta ja vedettiin sen jälkeen melko rohkeita "mutkat suoriksi" -tyyppisiä yksinkertaistuksia koko miesasialiikkeestä.

Naisten seksuaalinen valta on fakta, tosin tämä on miesten tasa-arvo-ongelmien kannalta herttaisen yhdentekevää. Vähän sama jos naiset alkaisivat valittamaan siitä, että miehet ovat fyysisesti vahvempia kuin naiset. Tälle nyt vain ei voida yksinkertaisesti kovin paljoa, jotain ehkä kuitenkin. Sivuan aihetta seuraavassa blogissa. Laasasen seksuaalinen markkina-arvoteoria on ilmiselvästä kömpelyydestä, puutteista ja yksinkertaistuksista huolimatta edes jollain tavalla todellisuutta vastaava malli. Se ei kykene selittämään monimutkaista ilmiötä täydellisesti, mutta mallin ansio on nimen omaan siinä, että se luo teoreettista viitekehystä, jonka läpi todellisuutta voidaan pyrkiä ymmärtämään. Vähän kuin talousteoria, joka mallina toimii sentään joten kuten, mutta joka ei takaa vakaata talouskasvua kansantaloudessa tai aina oikeita sijoituspäätöksiä Hankkenista valmistuneelle salkunhoitajalle.

Laasasta voi verrata vaikka Freudiin, joka loi ensimmäisen karkean mallin ihmismielen toiminnasta. Mallin pöllöjä yksityiskohtia ja puutteellisuuksia on nykyään lupa jo naureskella, mutta se ei vähennä mallin arvoa pioneeritutkimuksena. Toki Laasanen on tieteellisellä mittapuulla lilliputti Freudiin verrattuna.

Johtopäätökset joita  Laasasen teoriasta tehdään, ovat sen sijaan usein surkuhupaisia, tekivätpä niitä sitten laasaslaiset tai feministit. Koko helvetin markkina-arvoteoria vie fokusta niiltä oikeasti tärkeiltä tasa-arvo kysymyksiltä, joista miehet tällä hetkellä kärsivät.

Näitä ovat esim:

• huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvät kysymykset
• diskriminointi sukupuolen perusteella julkishallinnon asiakkaana
• miesten lyhyempi eliniänodote, joka osittain johtuu ahtaasta miesroolista ja osittain sukupuolivinoutumasta terveydenhuollon resursoinnissa. Geeneilläkin lienee osuutensa ikäpyramidin huipulla, mutta elinikäennusteen tilastollista vinoutumaa se ei selitä.
• miesten järjestään huonommat opiskelutulokset, jotka johtuvat osittain hyvin naisistuneesta koulutusjärjestelmästä
• diskriminointi tuomiovaltaa käytettäessä (mm. samoista rikoksista ankarammat tuomiot)
• itsemurhakuolleisuus ja mielenterveysongelmat (ahdas miesrooli)
• työtapaturmissa ja kuolemaan johtavissa työtapaturmissa yliedustus
• törkeä aliresursointi miestutkimukseen käytettävissä määrärahoissa, esimerkkinä naisjärjestöjen vihastuminen tutkimusmäärärahoista tutkimukseen, joka käsitteli naisten väkivaltaa.
• ahdas sukupuolirooli, jota ylläpitää molempien sukupuolten yhteinen kulttuuri-, tapa- ja arvoperinne. Mies nähdään suojelijana, uhrautujana ja ylipäätään hätätilanteessa uhrattavana resurssina, kun taas nainen nähdään heikkona ja suojelua tarvitsevana. Usein nainen myös saa uhrin viitan suojakseen. silloinkin kun ei sitä ansaitsisi, silloinkin kun ei sitä pyydä ja silloinkin kun viitta kaventaa naisen valtaa päättää omasta elämästään.
• asepalvelus

Kun naisliike ryhtyi katkomaan niitä lainsäädännöllisiä ja kulttuurisidonnaisia kahleita, jotka sortivat naista sukupuolena, naisliike ei nähnyt kolikon toista puolta. Tätä ei voi lukea naisten viaksi tai syyksi. Tottakai naisliikkeen pioneereja kiinnosti tasa-arvo nimenomaan naisnäköulmasta. Ikävää taas on se, että feministiseen liikkeeseen tai ainakin sen ääriaineksiin pesiytyi jossain vaiheessa miesvihaa, joka johti omituisiin höpöhöpöteorioihin mm. yhteiskunnallista valtaa käyttävästä patriarkaatista. Lol… 

Teoria patriarkaattista ei kestä todellisuustarkistusta. Se ei myöskään vastaan miesten kokemusta arkitodellisuudesta. Me kun kasvamme kehdosta hautaan naisauktoriteetteja totellen alkaen äideistä, tarhatädeistä ja opettajista, jatkuen lääkäreihin ja sosiaalityöntekijöihin. Keskiverto mies kärsii ja hyötyy yhtä paljon tai vähän "patriarkaatin" (lue: yhteiskunnan poliittinen ja taloudellinen eliitti) vallankäytöstä kuin mitä keskiverto nainen. Yhteiskunnassa nyt vain on osa-alueita, joissa toista sukupuolta suositaan toisen kustannuksella ja näitä kohtia lainsäädännöstä, asenteista ja käytännöistä tulisi pragmaattisella otteella pyrkiä korjaamaan.

"The Myth Of Male Power", kirjan kirjoittaja Warren Farrel on todennut, että miesten tasa-arvotilanne on nykyään vähän samassa jamassa kuin mitä naisten tilanne oli joskus 1960-luvulla, kun tietoisuus ongelmiin vasta alkoi kasvaa.

Feminismi ei aja miesten asemaa. Feminismi ei voi sitä tehdä, eikä se ole feministisen liikkeen velvollisuuskaan. Tarvitaan miesliike, jolla on riittävästi älyllisiä ja taloudellisia resursseja, sekä kokemusta niistä ongelmista, joita miehet elämässään sukupuolen vuoksi kohtaavat.

Minä en ole feministi, enkä pro-feministi. En vastusta feminismiä - päin vastoin! Kannatan sitä niin kauan kuin minun osallistumistani ei vaadita. Miksi minun pitäisi uhrata naisten oikeuksia puolustavalle aatteelle sen ihmeemmin ajatuksia tai aikaa? Miesten ongelmissa riittää ihan riittävästi ratkottavaa.

Laasaslaisten usein toistuva teema on, että he laittavat miesten kärsimän epäoikeudenmukaisuuden naisten tai feminismin syyksi, vaikka kyse pikemminkin on ahtaasta miesnormista ja siitä, että miehet eivät ole “emansipoituneet” samalla tavalla kuin naiset aikanaan feministisen liikkeen myötä. Miesasialiike kun on vielä niin kovin nuori ilmiö. Yhdistettynä telaketjufeministien ylilyönteihin, tämä luo turhaa jännitettä ja juopaa sukupuolten välille. Miesliike ja naisliike voivat kyllä tehdä yhteistyötä kysymyksissä, joissa on löydettävissä yhteinen sävel tai yhteisiä intressejä. Ainakaan liikkeiden ei tarvi tarkoituksellisesti luoda turhia jännitteitä sukupuolten välille.

Siis tiivistetysti:

1. Osa miesten ongelmista vaatii lainsäädännön muuttamista (esim. huoltajuuteen ja tapaamisoikeuksiin liittyvät asiat).
2. Osa taas vaatii positiivista diskriminaatiota ( esim. mieskiintiöitä naisvaltaisille aloille / alojen koulutukseen.
3. Loput ongelmat taas eivät ratkea ennen kuin koko yhteiskunta – miehet JA naiset – alkaa hyväksyä nykyistä moniulotteisemman mieskuvan modernin miehen mittana ja normina.

Seuraavassa blogissa pureudun esimerkin omaisesti joihinkin niihin rooliodotuksiin, joita miehet elämänsä aikana kohtaavat.

On luotava uudenlainen raha

Maailmantalous on tänään jälleen pari indeksipistettä lähempänä kaksoistaantumaa ja viikko viikolta lisääntyy niiden analyytikkojen määrä, jotka povaavat euro-alueen hajoamista. On aika puhua nykyisestä valuuttajärjestelmästämme ja siitä, miten se osaltaan luo pohjaa nykyiselle velka- ja systeemikriisille.

Mitä nykyinen rahamme on? Vielä 50-vuotta sitten melko hyvä yleismaailmallinen vastaus olisi ollut, että raha on vaihdon väline ja tärkeimmät valuuttamme ovat kytketty kultaan tai muuhun reaaliomaisuuteen periaatteella "Kun vien tämän setelin keskuspankkiin, antaa mukava setä minulle pikkuisen määrän kultaa". Sittemmin esim. dollarin kytkös kultaan purettiin ja useimmat valuuttamme ovat nykyään nk. fiat-rahaa. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Keskuspankit laskevat liikkeelle niin kutsuttua "vahvaa rahaa", jota on yksinkertaistettuna liikkeellä niin paljon, kuin mikä on keskuspankin taseen loppusumma.

Koska kuitenkin elämme "fractional reserve banking" -järjestelmässä (suomeksi: vähimmäisvarantojärjestelmä), on rahamarkkinoilla oleva kokonaisrahamäärä eksponentiaalisesti suurempi kuin keskuspankin tase. Suurin osa liikkeellä olevasta rahasta on velkaa. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, totuus on kuitenkin täsmällään edelläkirjoitetun lauseen mukainen. EKP:n minimivarantovaatimus on tällä hetkellä 2%. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen keskuspankin liikkeelle laskema 1000€ vastaan, pankit pystyvät velkaa myöntämällä luomaan rahaa tyhjästä 50 kertaisen määrän, eli 1000€ muuttuu 50 000 euroksi.

Järjestelmä on kultakantaan sidottua valuutta parempi, sillä tässä järjestelmässä fyysisen kullan määrä ei koskaan rajoita talouden kokoa, vaan keskuspankki voi säädellä tarjolla olevan rahan määrää vastaamaan paremmin sitä, mitä kasvava talous vaatii.

Järjestelmässä on kuitenkin myös puutteensa. Jos ajatellaan, että ennen fyysisen rahan vastapainona oli vaa'an toisessa kupissa kultaa keskuspankin holveissa, on tänään fyysisen rahan vastapainona vaa'an toisessa kupissa Matti Meikäläisen asuntolaina. Mikäli halutaan, että talous kasvaa on myös velan määrän kasvettava! Ongelmana on myös se, että mikäli kaikki tällähetkellä olemassa oleva velka haluttaisiin maksaa esimerkiksi huomenna, tarvitaan korkomenojen vuoksi enemmän rahaa, kuin mitä tällä hetkellä on kierrossa. Tämän vuoksi meidän on ainan vain juostava kovemmin, jotta pysyisimme edes paikallamme! Alati paisuva velka on yksi merkittävä syy siihen, että myös talouskasvumme pitää olla rajallisten resurssien maapallolla eksponentiaalista ja ympäristöä tuhoavaa.

Nykyinen lama ja systeemikriisi johtuvat osittain siitä, että ei ole enää tahoja, jotka kykenisivät merkittävästi velkaantumaan. Länsimaiden kotitaloudet ovat velkaisempia kuin koskaaan ja sub-prime-kriisi oli osoitus siitä, mitä tapahtuu kun velkaa pyritään myöntämään myös kuluttajille, joiden velanhoitokyky on parhaimmilaankin arveluttava. Velkadeflaatiota ja lamaa vastaan yritettiin taistella kansallisvaltioiden elvytyksellä, joka on johtamassa valtioiden ja osavaltioiden ylivelkaantumiseen ja sitäkautta uhkaa koko nykyistä rahoitus- ja pankkijärjestelmää. Tästä systeemikriistiä puhuu mm. eurooppalainen tutkimuslaitos LEAP.

Mitä sitten voimme tehdä? Mikäli haluamme tekohengittää nykyistä järjestelmäämme, viisainta ja myös oikeudenmukaisinta olisi pakottaa keskuspankit toimimaan samalla tavalla, kuin mitä FED toimii tällä hetkellä. Fed ostaa suoraan Yhdysvaltojen liittovaltion velkakirjoja markkinoilta. Jokainen ostettu velkakirja kasvattaa keskuspankin tasetta ja lisää "vahvan rahan" määrää markkinoilla.

Tämä on käytännössä perinteiseen setelirahoitukseen verrattavaa toimintaa, mutta nykyään sitä kutsutaan nimellä "quantitative easing". EKP ja FED kasvattivat aikaisemmin tasettaan myös ostamalla markkinoilta ongelmallisia rahoitusinstrumentteja, esim. ongelmaluottoja tai arvopaperistettua velkaa. Tässä moraalisena ongelmana on, että joka kerta kun keskuspankki luo tyhjästä rahaa, lisääntyy inflaation riski ja inflaatio on tasavero, joka napsaisee jokaiselta valuuttaa käyttävältä saman määrän ostovoimaa pois. Käytännössä tapahtuma oli siis tulonsiirto yrityksiltä ja yksityisiltä kansalaisilta pankeille, jotka pystyvät talouskasvun mahdollisesti elpyessä edelleenlainaamaan uuden "vahvan rahan" monikymmenkertaisesti eteenpäin ja keräämään näin korkohyödyn.

Moraalisesti parempi vaihtoehto olisi, että keskuspankit pakotettaisiin ostamaan pelkästään valtion velkakirjoja. Tähänkin sisältyy inflaatioriski, mutta näin "tyhjästä luotu raha" sataisi valtioiden laareihin ja kansalaiset ja yritykset käytännössä verottaisivat itse itseään inflaation muodossa.

Mikäli haluamme korjata pysyvästi valuuttajärjestelmämme sellaiseksi, että systeemikriisi on vältettävissä, meidän on luotava uudenlainen raha. Pankeilta on otettava pois oikeus luoda rahaa tyhjästä velkaa vastaan. Rahan liikkeellelaskijan pitää olla valtionvarainministeriö ja uuden rahan vastapainona pitää olla perusinfrastruktuuri-investointeja. Tämä on niin poikkeuksellinen ajatus, että useimpien on täysin mahdotonta hyväksyä sitä. Esimerkiksi Vasemmistoliiton poliittinen sihteeri Jussi Saramo kauhisteli ajatusta kutsuen sitä kommunismiksi. Tästä ei suinkaan ole kysymys. Ei ole kysymys valtiokapitalismista, proletariaatin diktatuurista tai siitä, että valtio omistaisi tuotantolaitokset. Kysymys on vain siitä, kenelle kuuluu oikeus luoda rahaa tyhjästä: pankeille vai valtiolle?

Olisi pelottavaa, jos meidän pitäisi romuttaa nykyinen, pitkään palvellut vähimmäisvarantojärjestelmä ja hypätä johonkin täysin tuntemattomaan. Nykyinen järjestelmä sentään toimii puutteistaan huolimatta paremmin kuin kultakanta. Kuka pystyy takaamaan, ettei uudenlaisessa järjstelmässä olisi uudenlaisia ongelmia? Onneksi meidän ei tarvitse tehdä hyppyä tuntemattomaan. Kuvatun kaltainen järjestelmä on käytössä muutamissa maissa ja niissä järjestelmä on toiminut hyvin. Yksi tällainen "valtio" on Guernsey. Ennen nykyisenkaltaiseen järjestelmään siirtymistä Guernsey oli köyhä ja pahasti ränsistynyt saari. Vuonna 2005 Guernsy-saaren henkeä kohden laskettu bkt oli maailman 13 korkein.

Osittain Guernsey on saanut jatkaa rauhassa kokeiluaan siksi, että sen talous on niin pieni, ettei se ole ollut riittävän uhkaava kansainväliselle pankkibisnekselle ja on näin ollen välttynyt massiiviselta painostukselta. Jos koskaan olette pohtineet, miten pankki voi tehdä 0,75% korkomarginaalilla voittoa 10% suhteessa omiin pääomiin, syy löytyy vähimmäisvarantojärjestelmästä ja siitä, että pankki voi lainata saman rahan ulos monta monta kertaa, eli luoda tyhjästä rahaa. Tästä oikeudestaan pankit haluavat pitää kiinni kynsin ja hampain. Olisi todellinen kauhistus, jos valtiot ottaisivat takaisin ikiaikaisen oikeutensa laskea liikkeelle valuuttaa.

Tämä meidän on kuitenkin tehtävä, mikäli haluamme luoda järjestelmän:

1. jossa taloudellinen valta on poliitikoilla. Poliitikot päättävät, kuinka paljon rahaa pitää olla kierrossa ja mihin investointeihin tyhjästä luotu raha käytetään. Oppositio pystyisi arvostelemaan hallitusta deflaatiosta ja lamasta tai inflaatiosta ja typeristä investoinneista ja ainan pystyttäisiin tarjoamaan konkreettinen vaihtoehto, sen sijaan, että jokaisen puolueen poliittista liikkumavaraa kaventavat "taloudelliset reunaehdot".
2. jossa talous voi kasvaa lineaarisesti, ottaen huomioon ympäristön ja fyysisen maailman sille asettamat rajat
3. jossa rahamäärän kasvu ei perustu ihmisten, yritysten, paikallishallinnon tai valtioiden velkaantumiseen
4. jossa valtion ei koskaan tarvitse jättää tuikitärkeää investointia toteuttamatta vain siksi, että sillä ei ole tarvittavia varoja

Elämäntapavalinnat laskukoneeseen?

Aina silloin tällöin kuulee aivopierun, kun joku terveyspelle vaatii "terveysveroja" tai hoidon epäämistä niiltä ihmisiltä, jotka eivät satu miellyttämään omaa silmää tai eivät elä elämäänsä samalla tavalla kuin tämä pyhimykseksi itsensä julistanut yli-ihminen. Itse olen valmis hyväksymään tämän mallin VAIN siinä tapauksessa, että esim. vakuutusyhtiöiden avustuksella luodaan jokaisesta elämäntapavalinnasta ja harrastuksesta riskianalyysi, joka sitten hinnoitellaan yksilöllisesti sisään jokaisen kansalaisen veroprosenttiin. Tämä olisi varsin byrokraattinen ja järjetön menetelmä, mutta sitä ilmeisesti jotkut ihmiset haluavat?

Otetaanpa karrikoiduiksi esimerkkitapauksiksi Pekka Perusnörtti ja Pekan sisko Hilma Himoliikkuja.

Pekka on perusterve suomalainen mies, joka työskentelee ICT-alalla ja joka ei ole juuri sairastellut, mutta ei ole järin liikunnallinenkaan. Terveys on hyvä, mutta kunto huono. Pekan paino on BMI:llä mitattuna lähellä normaalipainon alarajaa. Pekka on tullut yhteiskunnalle tähän mennessä erittäin halvaksi. Pekka ei ole pahemmin sairastellut nekin sekin vähä, mitä pekka tarvitsee terveyspalveluita, hän saa ne työterveydenhuollosta. Ainuttakaan luuta ei ole Pekalta katkennut, tikkejä on ommeltu ehkä kolme, eikä minkään näköisiä liikuntavammoja ole Pekan ruhosta tarvinnut paikkailla. Pekka ei juo juurikaan, eikä polta, mutta harrastaa kyllä erittäin riskialtista seinäkiipeilyä, silloin tällöin irtosuhteita ja tykkää syödä pekonia. Marjoja superruokiin pärähtänyt Pekka syö paljon ja talvella hän käyttää pitkiä kalsareita.

Hilma taas on pätkätöitä tekevä personal trainer / liikunnan ohjaaja. Hilma on liikkunut aktiivisesti pienestä pitäen. Hän on harrastanut kilpavoimistelua ja lumilautailua. Hilma sai ennen aikuisikäänsä useita urheiluvammoja, jotka hoidettiin julkisen terveydenhuollon piirissä. Hilma pitää ruuasta! Huolimatta aktiivisesta elämäntyylistä, hilman BMI on 25 eli rimaa hipoen, pikkiriikkisen ylipainoinen. Toisaalta, lihaksethan painavat enemmän kuin läski. Hilman kunto on loistava ja kaikki veriarvot ovat esimerkillisiä. Hilma sairastelee usein flunssia ja pienet krempat ja kivut ovat tavallisia ja johtuvat Hilman mukaan "vanhoista sotavammoista", eli aktiivisen elämän mukaanaan tuomista kolhuista.

Siitä sitten vaan laskemaan, mikä on Pekan ja Hilman elämäntapavalintojen riskin määrä ja miten se pitää ottaa Pekan ja Hilman veroissa / terveydenhuoltomaksuissa huomioon. :P Minä en ainakaan pysty tekemään arviota siitä, kumpi tulee maksamaan 10 seuraavan vuoden aikana enemmän yhteiskunnalle, enkä usko, että siihen pystyy kovin moni muukaan, lukuunottmatta vakuutusyhtiön palveluksessa olevaa tilastomatemaatikkoa, joka haluaa tuosta laskutoimituksesta luonnollisesti kohtuullisen korvauksen. :P

Joko huomaatte, kuinka järjetön tämä koko ajatus on? Joko meillä on periaate, että julkinen terveydenhuolto on kaikille yhtä suuren omavastuun jälkeen ilmainen tai sitten lähdemme tuolle kuvaamalleni loputtomalle suolle, josta ei koskaan pystytä muovaamaan täysin oikeudenmukaista mallia.

Uskon, että terveysasioista tiedottamalla ja terveellisistä elämäntavoista valistamalla saadaan aikaan paljon parempia tuloksia, verrattuna siihen, että aletaan sattumanvaraisesti verokepittämään joitain paheita ja armollisesti unohdetaan toisien paheiden potentiaalinen verorasitus yhteiskunnalle.

Yksilöllisen terveyssakon ongelmana on myös se, että verohallinnon byrokraatit saattavat saada burnoutin, kun tuollaista hullujen hommaa joutuisivat muun työnsä ohella tekemään. Kuka nekin sairauspäivät sitten maksaa? ;)

Hiljaiseloa

Blogin päivittäminen on jäänyt hetkeksi "hieman" vähemmälle. Tämä johtuu ainoastaan ISP:n vaihtamisesta ja kaikesta siitä sählingistä joka moiseen operaatioon liittyy. Pitäisi tehdä vastaavia tapauksia varten itselleen muistilista siitä, mitä kaikkia asioita pitää muistaa tehdä ennenkuin ISP vaihtuu. Käytännössä en ole päässyt yli vuoteen muokkaamaan blogiani, unohtuneen salasanan / käyttäjätunnuksen ja vanhentuneen sähköpostin luoman sählingin vuoksi. Onneksi Googlella on suhteellisen hyvät työkalut / troubleshootingit tällaisiakin tilanteita varten. Tunnin työn jälkeen, olen jälleen oman blogini herra. ;)

Tulevaisuudessa jatkan siis blogin päivittämistä ehkä hieman säännöllisemmin... tai sitten en. Poliittisen blastauksen sijasta tuntuu, että olisi tarvetta kirjoittaa tekstejä hieman toisenlaisesta näkökulmasta, enkä ole ihan varma siitä, soveltuuko tämän blogin henki ja teema kaikkein parhaiten siihen.

Jatkoa kuitenkin siis seuraa jossain muodossa.

(yli)Kansallinen Sekoomus RP

Kokoomus kunnostautui jälleen yhden ministerin eroon johtaneella skandaalilla. Sinänsä skandaali oli naurettava. Miten tekstiviestien lähettäminen liittyy ulkoministerin tehtäviin? Kyse on Clintonin Monica Lewinsky -tapaukseen verrattavissa olevasta asiasta, vaikka tosin huomattavasti lievemmässä muodossa. Suurin osa ihmisistä allekirjoittaa varmasti mielipiteeni siitä, että Clinton oli naissekoiluistaan huolimatta paras presidentti kymmeneen vuoteen, mitä USA:ssa on ollut. Myös Kanervan kokemus ja vankka osaaminen sai arvostusta yli puoluerajojen.

Mielestäni poliitikon yksityiselämä pitää erottaa viran hoitamisesta. Muussa tapauksessa tulevaisuudessa häämöttää hallinto, johon ei enää valita pätevimpiä ihmisiä, vaan värittömimmät ja vähiten suuria tunteita herättävät siveyden sipulit ja moraalin ylivartijat.

Itse ainakin tein pyhän lupauksen aloittaa joku paheksuttava harrastus. Turun baletti ry. järjestää mukavaa SM henkistä toimintaa Varsinaissuomessa. Taidan maksaa jäsenmaksun ja ostaa lateksivaatteet. Katsotaan saako Ilta-Sanomat otsikon "Lautamies harrastaa SM-bileitä".

PS. Erotetun tekstiviestittelijän tilalle, ulkoministeriksi valittiin Nato-intoilija Stubb. En usko, että tämän kohun osalta on kirjoitettu vielä viimeisia palstamillimetrejä. Stubbin tilalle Europarlamenttiin nousee rattijuopumuksesta tuomittu ex-ministeri Sirpa Pietikäinen, joka muistetaan ympäristöministerin ajoiltaan asiantuntevista lausunnoista, joissa hän piti tehtaan jäteveden ph-arvo seitsemää hyvänä välitavoitteena, mutta painotti samalla, että pitkän aikavälin tavoite tulisi tietenkin olla nolla...

Fuel Poverty

I make an exception and write this entry in English, although I strongly believe that you should always try to stick with the language you know best (which in my case would be Finnish). The reason for this is, that the topic doesn't concerns as much people in Finland as it does concern people (and societies) in USA and UK.

Day by day, barrel by barrel we walk towards the peak oil which is the global mid point in hydrocarbon production and means that we have used about half of all the oil and gas there is in the ground. As production comes tighter and tighter while the demand soars up year after year that can only mean one thing: price of oil (and gas) will go up. We have already seen the first signs of this in recent years. Ten years ago the price of one barrel of oil was about $15. Dated Brent spot today was above $90.

Rising energy costs affects first people with low income. Each winter thousands of low income house holds (in UK and USA) struggle to keep their houses heated. There are speculations that each year this is causing thousands of premature deaths, when people living with small pensions can't afford to heat their homes and practically freeze to death.

For someone living in Finland this just sounds horrible and unbelievable. For those of you who doesn't know much about Finland, I suggest you check some facts for example from Wikipedia or World Fact Book (by CIA). We live rather north, as you can see on almost any map. The temperatures here goes below -20 celsius degree for couple of days in most winters and weeks of temperatures below -4 C degree are 100% sure. So preparing for cold is something we have had experience for hundreds (or thousands) of years.

You seldom hear here in Finland about someone freezing to death in their home. These things do happen, but usually they are sad exceptions and got much to do with stubbornes combined with loneliness. You see, there are old people living in country side, in areas where the nearest neighbor can be few kilometers away. Usually the county social workers have suggested to those people that they really should think about moving in elderly home. But the Finns can some times be quite stubborn. When you combine stubbornes, weak physique of old people and heating with chopped wood, it some times add up as tragedy that should have been avoided... :( But as I said, these things are sad exceptions in extremely cold country where you usually don't hear about fuel poverty or death by freezing in ones home.

The reason is simple. First of all, the houses in Finland have been adequately build to withstand the sub zero temperatures of cold winter. You don't have to heat your house like a manic devil in order to keep it warm. The walls of houses are well insulated and there are double windows in every house (or triple in newer ones). In countryside the most usual heating system is electricity combined with one or two fire places (or in many cases an oven heated with woods). So in summertimes you don't have to heat at all (except the boiler which heats you water), and in springs and autumns you manage fine by just turning your electrically heated radiators on. And in winter, when the temperature drops below zero (Celsius), you have to burn an armful of woods in your fireplace every day in order to avoid heart attack caused by your next electrical bill. In many cases if the price of electricity raises, people just start to heat their fire places more often and adjust their radiators to lower temperatures.


In cities it's even more simple. The insulation again is very good in the apartment blocks and condos. One reason is strict government regulations that demands builders to meet strict minimum standards in wall insulations and windows. I believe triple windows are mandatory in new buildings. But at least as important for people living in cities is that the apartments and condos (and all the warm water that people use) are heated by district heating. When you combine well insulated houses and heating system that practically heats you houses with left over heat of electricity production (the power plants are officially called CHP plants, Combined Heat and Power) you end up with cost effective and environmentally friendly heating system. Even when considering the fact that most power plants also here in Finland use coal as main fuel it still becomes (relatively speaking) environmentally friendly because the energy efficiency. Power plants in Finland can reach near 100% fuel efficiency if they are designed and build to be CHP plants, which most of them are. Of course the investments for this kind of systems are huge, but eventually they pay them selfs back.

The government programs in UK and USA which aims to tackle the issue of fuel poverty are valiant efforts. Unfortunately they are doomed to fail as long as the only method used is subsidized fuel for poor people. When the prise of hydrocarbons clime steadily higher, the budget allocations for this type of programs are bound to fail time after time. The right way to do this, would be investing in technologies described above. Poor people needs investment aid for re-insulating their houses and for example buying heat pumps. The cities, municipalities and power companies need investment aid for building CHP plants (or converting existing plants) and constructing district heating systems. The standards and regulations concerning new buildings also have to be re-evaluated. You have to abandon the energy waisting methods and embrace the new well insulated buildings.

Without these well tested ideas, poor people in the UK and USA continues to freeze to death in the coming winters.

Suomen arvostetuin ammatti

Suomen poliittista elämää ravistelee joidenkin mielestä hämmästyttävä tutkimus. Poliisi on sovinistinen, seksistinen ja poliisina työskenteleviä naisia syrjitään monta kertaa pahemmin kuin mitä keskimäärin työelämässä. Lisäksi ongelma on pahentunut vuodesta 1998, jolloin viimeksi suoritettiin vastaava tutkimus. Vähän huvittuneena seuraan tätä keskustelua ja sitä, että sovinistinen poliisi näyttää tulevan järkyttävänä yllätyksenä useimmille ihmisille.

Mitä muita yllättäviä tutkimuksia saammekaan lukea tulevina vuosina? Voisiko seuraavat kohupaljastukset olla esimerkiksi "Poliisi on väkivaltainen", "Poliisi on rasistinen", tai "Poliisi on epärehellinen"?

Ihmisten auktoriteettiuskovaisuus täällä Suomessa on välillä hellyyttävää. Kansa nostaa poliisin jonkinlaiselle jalustalle, jossa poliisista tulee mystinen oikeuden puolustaja, joka kerta kaikkiaan on kykenemätön korruptioon, vallan väärinkäyttöön ja muihin inhimillisiin heikkouksiin. Poliisi äänestetään gallupeissa kerta toisensa jälkeen yhdeksi arvostetuimmista ammateista. Missä vaiheessa sopulilauma (joita myös tavallisiksi ihmisiksi kutsutaan) näkee totuuden?

"Quis custodiet ipsos custodes? - Who will protect us against the protectors?"